Tuossa toissa viikonloppuna minulta paloi totisesti pinna. Tämä oli viihdyttävä baari-ilta jonka vietin puolitutun tytön kassa ja itse asiassa oli oikein hauskaakin, pojat viettivät keskenään hauskaa baaritiskin äärellä. En muista tarkalleen mistä se manaus alkoi, mutta muistan hyvin kirkkaasti kun seuraamme liittyi eräs mies. Hänelle me sitten ryhdyimme purkamaan tuntojamme ja ylläri ylläri kohta nämä meidät ihanat uroomme saapuivat ilmoittamaan tuntemattomalle jätkälle, että hän on väärässä pöydässä. Siitä se sitten alkoi “Me suojelemme teitä naisia”. Te teette mitä?

Milloin me olemme antaneet miehille luvan päättää meidän keskustelukumppaneista? Tai yleensäkin meidän elämästä? Voin kertoa etten ole ikinä ollut se inhottava tyttöystävä tuota tilannetta ennen, mutta nyt se mopo karkasi käsistä ja annoin tulla. Pahinta oli ehkä se, etteivät he myöntäneet vaikkakin viimeinen puolustus oli “No ku me ollaan miehiä”. Silloin tiesin olevani voitolla. Miten alhaista vedota sukupuoleen! Ihan niin kuin joku lihan kappale kinttujen välissä tekee tollaisen käytöksen oikeutetuksi! MITÄ?

Voin kertoa minusta tuli kerralla vihainen feministi ja voin luvata, että joka ainut saa sen vielä kokea. Perk. Vaikka onhan myös ääripää joka ei sekään ole hyväksi. Oikeasti kiukkuinen piilo feministi. Tyttö raukka ei edes tajua olevansa joka ainokaiselle miehelle ikävä ja luotaantyöntävä. Sekään ei auta kovin pitkälle, mutta siitä huolimatta tästä päivästä lähtien tulen pitämään huolta siitä että naiseuteni ei ole este millekään. 

Huomenna vaihdan kattolampun itse.

JS